Oulussa pyörätiet ovat helmikuussa valkoisia, ja Raatin laskuri kirjaa silti keskimäärin 1 118 pyöräilijää päivässä.
Helppo selitys on sisu. Kaupungin omat asiantuntijat torjuvat sen selityksen suoraan, ja luvut ovat heidän puolellaan. Oulun talvipyöräily on kunnossapito-ohjelma, jolla on budjettirivi, ei luonteenpiirre.
Viisi siltaa, yli 800 pyöräilijää päivässä, keskellä talvea
Kaupungin kävelyn ja pyöräilyn vuosiraportti 2024 laskee liikenteen suoraan. Joulu-, tammi- ja helmikuussa viisi eri ylityspaikkaa ylsi yli 800 pyöräilijän päiväkeskiarvoon. Raatti 1 118, kun kesäluku on 3 287, ja Patosilta 1 002 kesän 3 152:ta vastaan.
Talviliikenne on siis noin kolmannes kesän huipusta. Pudotus on todellinen, mutta se on paljon pienempi kuin mitä odottaisi paikassa, jossa aurinko tuskin nousee kattojen yli tammikuussa. Oulun seudulla , talvella noin joka kymmenes.
Laskuridata sisältää yhden aidosti yllättävän havainnon. Pyöräilymäärät eivät juuri muutu muutaman plusasteen ja noin kymmenen pakkasasteen välillä. Jyrkkä taite on plus kymmenessä, ei nollassa. Ihmisiä ei karkota kylmyys vaan keli, ja keli on palvelua.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin keskiarvot. Metsokankaan koululla, jonne johtaa tehostetusti hoidettu pääreitti, laskettiin tammikuussa 2021 1 200 pyörää pihassa, lähes yhtä paljon kuin kesällä.
Mitä "hoidettu" tarkoittaa, kun se on kirjattu sopimukseen
Useimmat kaupungit sanovat auraavansa pyörätiensä. Oulu määrittelee sen numeroina, ja juuri määrittely on kiinnostavaa.
Pääreitit kuuluvat kunnossapitoluokkaan Super, joka kattaa vain reilut kymmenen prosenttia koko verkosta. Sopimusehdot ovat täsmälliset: auraus käynnistyy 2 senttimetrin lumesta, toimenpideaika on kolme tuntia, eikä lumen syvyys väylällä saa ylittää neljää senttimetriä muuten kuin poikkeuksellisessa lumisateessa, joka on määritelty yli 20 senttimetriksi neljässä tunnissa.
Kolme yksityiskohtaa paljastaa, että kyse on pyörästä eikä lumesta:
Auranjäljen harjanne saa olla alle 20 millimetriä. Sitä korkeampi harjanne ohjaa etupyörää, ja juuri niin aurattu väylä kaataa pyöräilijän.
Tasateriä ei saa käyttää, eikä hiekoitusmateriaali saa olla rengasta puhkova terävä sepeli.
Polannetta sallitaan viisi senttimetriä 14. maaliskuuta asti, sen jälkeen kaksi. Tavoite ei ole paljas asfaltti.
Viimeinen kohta on suurin ero useimpien kaupunkien ajatteluun. Oulu ei suolaa pyöräteitään. Pito syntyy vakiintuneessa talvessa sileästä, tiivistyneestä lumipinnasta, ja missä se pinta pitää, hiekkaa ei tarvita lainkaan. Suola myös ruostuttaa pyöriä, mikä merkitsee silloin kun väylää hoidetaan nimenomaan niitä varten.
Pääreittien ohjelma maksaa noin 3 200 euroa kilometriltä vuodessa, yhteensä noin 400 000 euroa.
Pyörätiet aurataan ennen ajoratoja
Tätä on vaikea uskoa, mutta se on virallinen linjaus. Pyöräväylien auraus on priorisoitu ajoratojen edelle, ja pääreitit ovat auki ennen aamuruuhkaa.
Kyse ei ole ylellisyydestä. Oulu käyttää enemmän rahaa ajoratojen asfalttien uusimiseen kuin kaikkien pyöräväylien talvikunnossapitoon, eikä kaupunki käytä tähän enempää rahaa kuin muut suomalaiset kaupungit. Ajoradan auraaminen lumenajoineen maksaa aina enemmän kuin väylän.
Järjestelmän toimivuus on vähemmän glamouria kuin budjetti. Urakoitsijoiden kuljettajat ajavat itse auraamansa reitit. Tilaaja ja urakoitsija tekevät yhteisiä maastokäyntejä, koska väylä voi näyttää moitteettomalta auton ikkunasta ja olla ajokelvoton kahdella pyörällä. Laadun mittari on siirtynyt senttimetrirajojen tuijottamisesta asukkaiden tyytyväisyyteen: pyöräilyagentit antavat arvioita, jotka vaikuttavat urakoitsijan bonuksiin.
"Jotta kaupunkilaiset jatkaisivat pyöräilyään läpi talven, heidän täytyy voida luottaa siihen, että kunnossapito toimii. Sääolosuhteet vaihtelevat, eikä sille mahda mitään, mutta keliolosuhteet ovat puhtaasti kunnossapidon tulos."
Tässä kohtaa tutkimus kumoaa yleisen oletuksen, jonka mukaan talven vaara tarkoittaa autoliikennettä.
Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernen tutkimus pyöräilijöiden yksittäisonnettomuuksista kävi läpi 3 449 työmatkapyöräilyn onnettomuuskuvausta. Infrastruktuuri selitti 63 prosenttia tapauksista. Liukkaalla luisuminen oli syynä 47 prosentissa, ja jää tai lumi nimenomaisesti 30 prosentissa. Vain 15 prosenttia liittyi toiseen tienkäyttäjään lainkaan, ja moottoriajoneuvo oli mukana kuudessa prosentissa.
Vuodenaikajako on olennainen. Onnettomuuksia sattuu suunnilleen yhtä paljon kesällä ja talvella, mutta syyt ovat täysin eri: talvikuukausina infrastruktuuri selittää noin 85-89 prosenttia, kesällä 38-46. Koska talvella ajetaan paljon vähemmän, sama määrä tarkoittaa selvästi suurempaa riskiä matkaa kohden.
Tästä päästään nastarenkaisiin, ja rehelliseen varaukseen. Kukaan ei ole mitannut, kuinka paljon nastarenkaat vähentävät todellisia kaatumisia. Ruotsalainen laboratoriotutkimus mittasi jäällä jopa 2,5-kertaisen kitkan nastattomaan verrattuna, mikä puolittaa jarrutusmatkan, ja ruotsalainen vertaisarvioitu mallinnus arvioi nastarenkaiden ennaltaehkäisypotentiaaliksi 12 prosenttia. Kumpikaan ei ole mittaus kaatumisten vähenemisestä.
Liikenneturva neuvoo vaihtamaan nastat siinä vaiheessa, kun yölämpötila painuu pakkasen puolelle ja nurmikko on aamulla kuurassa, ja vähintään eturenkaaseen.
Silti noin kaksi kolmasosaa Oulun talvipyöräilijöistä ei käytä nastoja. Selitys on koko jutun teesi: hyvin hoidetulla pinnalla tavalliset renkaat riittävät suurimman osan talvesta. Varusteet paikkaavat olosuhteita. Ne eivät korvaa niitä.
Mutta pohja on korkealla, eivätkä varkaudet lopu. Berliinin avoimesta poliisiaineistosta tekemämme laskenta paljastaa myös jotain hyödyllisempää: kokonaisvarkaudet vähenevät kesästä talveen 38 prosenttia, mutta kellareista ja ullakoilta tehdyt varkaudet vain 27 prosenttia. Osuutena kaikista varkauksista varastotila nousee toukokuun 4,57 prosentista joulukuun 7,24 prosenttiin.
Riski ei siis katoa, kun pyörä viedään talveksi sisään. Se siirtyy juuri siihen tilaan, johon pyörä vietiin. Lukitsemisen puolta käsittelimme jutussa kerrostalon pyöräsäilytys.
Dokumentointi vie viisi minuuttia, ja se on se osa, joka jää tekemättä. Poliisi sanoo asian suoraan: runkonumeron avulla pyörä voidaan etsintäkuuluttaa, ja ilman numeroa löytyneen pyörän ja omistajan yhdistäminen voi olla mahdotonta. Ennen kuin pyörä menee kellariin, varmista että runkonumero, kuvat ja omistustiedot ovat tallessa muualla kuin muistissasi. Jos et tiedä mistä numero löytyy, katso mistä löydät pyörän runkonumeron.
Oulun opetus ei ole se, että kannattaa ostaa paremmat renkaat. Se on se, että talvipyöräily on asia, jonka kaupunki päättää järjestää, ja järjestävä kaupunki kirjaa ylös sen senttimäärän, jolla aura lähtee liikkeelle.
